Heippahei. En oo ollut viimeaikoina ihan hirveän aktiivinen bloggaaja, pahoittelut siitä. Mutta syy on yksinkertaisesti siinä ettei oo ollut kauheasti voimia kirjotella. Mulla on ollut vähän vastoinkäymisiä tässä viime viikkoina liittyen omaan terveyteen. Haluan kertoa avoimesti tänne blogiin mun elämästä, joten haluan myös kertoa näistäkin tapahtumista. Olkoon tämä lisäksi pienenä varoituksena siitä että aina lääkkeetkään ei ole hyväksi.
Kaikki alkoi siis mun varpaasta, jos näin voi sanoa. Multa poistettiin siis 5 viikkoa sitte pottuvarpaan kynsi, joka on vihoitellut vuosikausia(oon siitä aina välillä tännekkin kironnu) ja asialle oli pakko tehä jotaki koska kynsi oli taas tulehtunut. Lääkäri päätti poistaa kynnen ja kirjotti lisäksi viikon antibiootikuurin siltä varalta, ettei varpaaseen tulisi poiston jälkeen mitään infektioita. Söin kuurin ja olin onnellinen siitä että mun varvas ei ollut kipeä!
Noh, viikko vierähti ja sairastuin järkyttävään "mahatautiin". Tai siksi ainaki sitä ekana luulin ja ajattelin vaan että noh, tää menee parissa päivässä ohi. Tauti oliki kestäny sitte viikon ja soitin lääkärille joka oli sitä mieltä että ihan normaalia mahatautia ja voi kestää kauan. Kun kaksi viikkoa olin kärsiny niin menin terveyskeskukseen ja sanoin että nyt tutkitte mut. Multa löydettiin antibiootin aiheuttama suolistobakteeri, joka siis oli aiheutunu siitä lääkkeestä jonka sain varpaaseen sillon monta viikkoa sitten. Tuo bakteerihan on sellanen joka siis tuhoaa suoliston oman bakteerikannan ja alkaa tuottamaan sinne toksiinia, joka on siis myrkkyä!! Siinä vaiheessa oli kauheeta ajatella että mun keho on kokoajan jossain myrkytystilassa. Sain tarvittavat lääkkeet ja olo alkoi mahassa helpottaa lopullisesti noin viikon päästä. Olin siis kärsinyt järkyttävistä mahakivuista 3 viikon ajan.
No ei siinä tosiaankaan vielä kaikki. Viime viikolla mulla kipeyty ihan yhtäkkiä kädet niin etten pystyny nostamaan niitä mahasta ylöspäin. Vähän tietenki panikoiduin, mutta ajattelin että käet oli vaan menny jumiin ku olin makoillu monta päivää sängyssä samassa asennossa. Seuraavana päivänä kipeyty myös ranteet, sitten polvet ja nilkat. Jälleen kipitin lääkärille, jossa sain diagnoosiksi niveltulehduksen, joka voi siis tulla jälkitautina tuolle suolistobakteerille. Tottakai mun piti saaha myös se tuon kaiken kärsimyksen jälkeen. Niveltulehdukseen ainoa lääke on aika, eli se menee itekseen ohi. Pahimmillaan voi kestää jopa 5 kuukautta! Mulla on nyt ollu tää vähän yli viikon ja välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Tiistai-iltana polvi kipeyty niin etten pystyny käveleen ja eilen taas kädet oli niin arat etten voinu käyä suihkussa pesemässä hiuksia. Tänään on taas ollu aikalailla kivuton päivä eli tällain ne kivut pomppii eestaas nivelestä toiseen. Kipu tuntuu siltä että sun niveliin tungettais puukkoa ja pyöriteltäis sitä. Että voitte vaan kuvitella kuinka paljon oon itkeskellyt öitä tuskassa kierien.
Tulipa tästä nyt kunnon terveyskertomus, mutta halusin tällä tekstillä tuoda esiin sen että antibiootit ei todellakaan oo aina hyväksi. Sen yhden kuurin takia oon vielä 5 viikkoa myöhemmin sairas, vaikka luulin että antibiootit parantaa sairauksia. Oon oppinut tässä viikkojen aikana kyllä arvostamaan terveyttä niin paljon. Tällä hetkellä olo tuntuu todella kiitolliselta että pahin on ohi ja näyttää siltä että saan alkaa elämään normaalia elämää. Tiedä sitten kuinka kauan näitä nivelkipuja kestää. Ärsyttävintä on se etten oo pystyny treenaamaan piiitkään aikaan. Pari viikkoa sitten kävin viimeksi salilla, kun sillon olo oli suht normaali. Te tiiättekin kuinka tärkeää urheilu on mulle, ja tällä hetkellä kun joudun pitämään siitä melkolailla kokonaan taukoa niin se on mulle kova pala. Mutta terveys on tärkein ja haluankin kroppani kokonaan kuntoon ennenku lähen rehkimään ja rikkomaan itteni.
Muistakaa siis arvostaa terveyttä. Ja harkitkaa kaks kertaa ennenku syötte mitään antibiootteja tai lääkkeitä ylipäätään. Jos nyt saisin päättää, olisin jättänyt lääkkeet syömättä, sillä itse koen että söin niitä turhaan. Olishan siinä ollut mahdollisuus että varpaaseen olis tullut joku infektio, mutta mun mielestä lääkkeet olis pitäny määrätä vasta siinä vaiheessa eikä vaan varalta, jos jotain tulee. Sen takia kärsin nyt, oli se sitten enää päiviä tai vaikka vielä kuukausia. Mutta tapahtunu mikä tapahtunu ja ainakin opin tästä jotain.
Mukavaa torstaita teille kaikille ja muistakaa pitää huolta itestänne ♥
