tiistai 10. lokakuuta 2017

SYYSPUKEUTUMISTA

Joka syksy se iskee, nimittäin vaatekriisi. Tällähetkellä kriisistä tekee myös pahemman se, etten kunnolla mahdu mun entisiin syysvaatteisiin. Maha alkaa olemaan tiellä ja näyttää hölmöltä varsinki lyhemmissä neuleissa, puhumattakaan siitä että farkkujahan en voi enää pitää ollenkaan. Tällähetkellä pukeudun lähinnä mekkoihin/hameisiin ja leggareihin sekä pitempiin paitoihin. 
Hankintalistallahan(niinku aina) ois kuitenki vaikka mitä ihanaa syksyksi joten kokosin tällasen pienen kollaasin Espritin tuotteista. Ainahan voi haaveilla..


1.Mekko  2.Laukku 3.Takki
4.Kaulahuivi 5. Pipo 6.Nilkkurit


1. Vaikka mekkoja jo kaapista löytyyki ni himoitsen nyt jotain harmaata mekkoa. Jonkunlainen neulemekko ois kiva, mutta törmäsimpä myös tällaseen collegemekkoversioon eikä tämäkään hassummalta näytä! 

2. Ruskea laukku! Siis omistan vaan mustia isompia laukkuja ja ruskeesta oon haaveillu jo kauan, mutta täydellistä ei oo vieläkään löytyny. Tollanen bucket-mallinen näyttäis ainaki tosi kivalta sellasen perusmallin sijaan.

3. Joku pirteä syystakki. Aina vaan mustaa, harmaata tai jotain muuta synkkää. Miksei vois ostaa joskus vaikka vaaleenpunasta takkia? Unohdetaan nyt se seikka ettei mulle varmaan mikään takki mahdu enää kohta päälle niin tollanen hattaratakki ois aika söpö. Pitäs varmaan ostaa sellanen kietasumallinen vyöllinen takki, jos haluaa saada sen mahan kohalta kiinni..

4. Joku oikeeeeen muhkea kaulahuivi ois myös sellanen mitä ehottomasti tarviin. Joo huiveja kyllä löytyy jo ennestään, mutta kaikki on jotenki liian lirpukoita tai liian lyhyitä. Tahon sellasen mihin voi uppoutua. Pitääkö alkaa käyttämään jotain vilttiä kaulahuivina? 

5. Harmaa tupsupipo. No jos ollaan rehellisiä niin multa löytyy jo harmaa tupsupipo jonka oon joskus tilannu ebaystä, mutta se on jotenki ihan hirveen iso mun päähän. Tuo kuvassa näkyvä on aika täydellinen ku haluan nimenomaan tollasen siron jossa ei oo sitä käännettävää reunaa.

6. Koska himoitsen sitä ruskeaa laukkua niin tottakai haluaisin myös laukkuun sopivat kengät!! Nuo kengät on malliltaan tosi kivat, mutta väri sais olla pikkusen tummempi. Just ton laukun väriset nilkkurit ois jees.

Onko teillä minkälaisia juttuja mitä himoitsette nyt syksyksi?





*Toteutettu yhteistyössä Espritin kanssa.

maanantai 9. lokakuuta 2017

10 PARASTA ASIAA SYKSYSSÄ

1. Ruska. Syksyllä luonto on kauneimmillaan ja tekis vaan kokoajan mieli ihastella noita luonnon värejä. Keltaista, punaista, ruskeaa, viininpunaista - ah miten nättiä jokapaikassa on.

2. Kuumat juomat maistuu erityisen hyvältä syksyllä. Teetä illan pimeydessä viltin alla, kahvilahetket ystävien kanssa tai takeawaylatte puistossa juotuna. Tota viimeisintä tykkään varsinki syksyllä harrastaa. Kipaisen kahvilasta juoman ja meen yksin puistonpenkille istuskelemaan ja nauttimaan luonnosta - parasta!



3. Isoihin neuleisiin, kaulahuiveihin ja pipoihin vuorautuminen. Rakastan kerrospukeutumista joten syksy on pukeutumisen kannalta mun lempparivuodenaika.

4. Kynttilät. Mikä siinä onki että heti ku illat alkaa pimenemään niin minä ainaki alan sytyttelemään kynttilöitä kotona? 


5. Tunnelma. Syksyssä on jotenki vaan sellanen oma tunnelma, en osaa ees selittää sitä. Ite ainaki koen syksyn jotenki kauheen rauhoittavana aikana ja sillon oon kaikista rentoutunein. 

6. Syysmuoti. Aina niin ihanaa kun kaupoissa alkaa näkyä kaikkea keltaista, viininpunaista ja syksyn sävyjä. Unohtamatta niitä muhkeita kaulahuiveja ja isotupsuisia pipoja.

7. Ulkoilu. Tänäki viikonloppuna käytiin kävelemässä 7km luontoreitti. Täys hiljaisuus, raikas ilma ja syksyiset värit tuntui erityisen hyvältä. Syksyllä ulkoilma on jotenki paljon freshimpää ku esimerksiksi kesällä. 

8. Pikkuhiljaa lähestyvä joulu. Mähän oon ite tosi jouluihminen ja odotankin joulua jo kuukausia aiemmin. Syksyllä sen alkaa aina tajuta että hei, jouluhan on ihan pian! Nytkään ei olis ku enää hippasen yli 2kk jouluun, hehe!

9. Keitot. Varsinki erilaiset sosekeitot. Näitä mulla ei tuu tehtyä melkeinpä minään muuna vuodenaikana  ku syksyllä. Jotenki ne vaan kuuluu musta syksyyn ja sillon on myös aina hyvin saatavilla tuoreita kasviksia. Ihana kokeilla aina kaikkia erilaisia variaatioita, mutta kyllä oma lemppari on silti ihan perus bataatti-porkkanakeitto. 

10. Sauna. Syksyisin tulee varmaan enemmän saunottua ku talvella. Kirpakassa syyssäässä tehdyn lenkin jälkeen on parasta vaan istua saunaan lämmittelemään posket punasena.



 Samaistutteko tän syksyhullun mietteisiin? Mikä on teidän mielestä syksyssä parasta vai tykkäättekö tästä vuodenajasta ollenkaan?





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

HAMETTA JA BOMBERIA

Moii.
Pakko sanoa tähän postauksen alkuun että hui miten paljon tuota edellistä postausta on luettu! Varmaan eniten mun kaikista postauksista, eli ilmeisesti aihe kiinnosti. Kiitos kaikille jotka myös kommentoi siihen postaukseen, olette ihania 

Mennäänpä kuitenki tän postauksen asiaan eli asukuviin. Nämä kuvat on tooodella monen viikon takaa ja en vaan ikinä saa aikaiseksi muokattua ja postailtua näitä asukuvia tänne. No parempi myöhään ku ei millonkaan! Tää päivä oli niin kiva ku oltiin sovittu shoppailureissu keskustaan Jennan kans. Päätettiin pitkästäaikaa napata ihan kunnon asukuvat ku ilmakin oli tosi lämmin. Käytiin kahvilla höpöttelemässä ja shoppailtiin itelle ja tuleville vauveleille vähän pientä kivaa. 

Nyt raskausaikana oon käyttänyt tosi paljo kaikkia korkeavyötäröisiä hameita ja tavallisia trikoomekkoja. Jotenki ne on vaan niin mukavia päällä. Tällähetkellä alkaa mahalla olemaan jo sen verran kokoa että kaikki joustavat vaatteet on mun pelastus. En siltikään halua pukeutua mihinkään mammasäkkivaatteisiin vaan mielummin oon hankkinut tuommosia perus arkivaatteita, joita voi käyttää myös sitte ku masua ei enää oo. Tuommosia trikoohameitaki saa yhdisteltyä niin kivasti kaikkiin kivoihin yläosiin ja vaihtelemalla asussa erilaisia kenkiä ja takkeja.

DSC_3977

cats
OHUT BOMBERTAKKI-KIRPPIS / HAME-CUBUS / T-PAITA-KIRPPIS
LAUKKU-MICKS / KENGÄT-NEW YORKER

DSC_3994

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

LAPSIA EI TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN

Heippa. Mulla tuli jotenki semmonen fiilis että haluan puhua täällä blogissa yhdestä aika henkilökohtaisesta asiasta. Tämä aihe on mulle hyvin arka, mutta haluan kirjottaa tästä sen takia että jos siellä on muita jotka on olleet tai ovat samassa tilanteessa niin ehkä tästä vois olla jotain vertaistukea. Aihe on nimeltään lapsettomuus. 

Multa/meiltä on kyselty jo varmaan 8 vuoden ajan aina välillä "joko te teette lapsia? miksei teillä jo oo vauvaa?" ja alussa hieman nauraen vastasinki että no ei nyt vielä. Kuitenkin 5 viimeistä vuotta tuo kysymys ei oo enää naurattanut. 
Viisi vuotta sitten päätettiin että nyt ois kiva saada se oma pikkunen meillekkin. Kaikki ei vaan ollukkaan niin helppoa mitä oli kuvitellu. Kuukausi toisensa jälkeen saatiin pettyä, mutta ajattelin että ei se mitään, tuskin tässä vuotta  pidempään menee. Kun 3 vuotta oli mennyt, oli takana itkua, surua, kymmeniä raskaustestejä joissa oli vain yksi viiva. Sillon päätin että nyt on tehtävä jotaki. En kuitenkaan vielä heti uskaltanu mennä lääkäriin koska tiesin että mun piti mennä terveyskeskukseen, jotta saatais lähete johonkin hoitoihin. Jotenkin hävetti, mietin ottaako ne mua tosissaan ja nauraa että tehän ootte vasta 25-vuotiaita, mikä kiire teillä on hankkia lapsia. Meni varmaan ainaki puoli vuotta että rohkaistuin ja marssin terveyskeskukseen. Mua tutkittiin ja meille laitettiin lähete lisääntymislääketieteenyksikköön Oysiin. Joitain kuukausia myöhemmin meitä molempia alettiin tutkia mutta varsinaista vikaa ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin totesi lapsettomuuden syyksi mun ovuloimattomuuden, joten sain siihen lääkityksen ja yritys jatkui normaalisti sillä ei heti haluttu lähteä hoitoihin. 
Kuukausia myöhemmin mitään ei ollut tapahtunu, joten haluttiin yrittää inseminaatiota. Mulle tehtiin yhteensä 3 inseminaatiota, tuloksetta. Viimeinen inssi tehtiin tämän vuoden alussa ja  maailma romahti negatiivisen testin jälkeen. Itkin. Itkin monta päivää ja ajattelin etten tuu ikinä saamaan lapsia. Lääkäri kysyi että halutaanko lähteä jonottamaan koeputkihedelmöitykseen, mutta ei oltu siihen valmiita. Itseensä pistämistä hormoneilla päivittäin, sivuoireita, odottamista ja itse tuskainen operaatio ei jotenkin houkutellu siinä vaiheessa. Saati sitten tuon koko projektin hinta joka kauhistutti vähän liikaa.


Päätettiin että nyt loppuu yrittäminen. Hirveältä se tuntui, mutta ei vaan enää jaksanut. Jatkoin kuitenki sitä lääkitystä ja ajattelin että syön ne pillerit loppuun mitä on jälellä. Tuosta päätöksestä meni kuukausi ja aloin ihmetellä miksei menkat oo alkanu. Aattelin ihan vaan vitsillä tehä testin ku mulla yks sellanen oli kaappiin jääny. En oikeasti siinä vaiheessa ajatellu että siihen tikkuun ees vois ilmestyä kaks viivaa. Mutta niin vaan kävi. Tuijotin vaan sitä ja mua nauratti, ajattelin että "äh tää on jotenki virheellinen testi". Kävin apteekissa ja pelasin varman päälle ostaessani digitaalisen testin. Tein sen ja ruudulle pärähti hymynaama ":) raskaana 1-2 viikkoa".. Sen jälkeen vollotin aika kauan ja odotin innoissani Makea töistä että pääsen kertomaan uutisen. Muistan ikuisesti sen hetken, sen reaktion ku toinen kattoo testiä "ei voi olla!" ja hyökkää halaamaan sua silmät kosteana. En voinu sanoa mitään moneen minuuttiin.
Siitä alkoi elämäni pelottavimmat  ja pisimmät viikot kun odottelin ultraan pääsyä. Olin vaan ihan varma ettei mun sisällä oikeasti oo mitään. Pääsin käymään lapsettomuuspolilla ultrassa ku viikkoja oli 6+4 ja kohdusta löytyi pienenpieni alkio jonka sydän sykki kovaa tahtia. Voitte vaan kuvitella sen helpotuksen määrän. Siinä se nyt oli, ihme jota oltiin odotettu 5 vuotta kasvoi mun sisällä.


Vielä tuon ultran jälkeenkin pelkäsin ihan hulluna että kaikki ei mee hyvin, mutta nähdessäni pienen taas viikolla 12 tajusin että olin pelänny ihan turhaan. Pienestä möhkäleestä oli kasvanu vauva, ja vaikka se oli vieläkin ihan mini niin se näytti nyt ihmiseltä. Tässä sitä ollaan nyt  yli puolessavälissä raskautta ja kaikki edelleen hyvin. Ei tätä voi uskoa mitenkään todeksi kaiken tuon kokeman jälkeen. Tiiän että saadaan olla onnekkaita että edes saatiin kokea tämä ihme, sillä tiiän että on monia jotka ei ikinä tuu saamaan sitä pientä. Liian monta pariskuntaa joille jää vain tyhjä syli. Itekkin olin monessa vaiheessa hyvin varma siitä.

Haluan vaan sanoa teille että älkää ikinä olettako että kaikki ihmiset joskus saavat lapsia. Kaikki nuo kysymykset "millon teette lapsia?" voi jättää suosiolla pois sillä ikinä ei tiiä millanen tarina siellä taustalla on. Ja tuommonen oikeesti satuttaa jos on kauan yrittäny. Kovin monikaan ei halua alkaa selittämään omaa lapsettomuuttaan muille joten helppo se on vastata vaan että nooo joskus ja itkeä sitten kotona sitä kuinka ajattelemattomia ihmiset on. 

Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta ite oon nyt sitä mieltä että tämän kaiken oli tarkotus mennä näin. Ehkä me ei aiemmin oltais oltukkaan valmiita vanhemmiksi? Kuka tietää. Mutta sen ainaki tiiän että melkoinen ihme tämä pienokainen on. Ja kaiken kokemani jälkeen oon sitä mieltä että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. 



tiistai 29. elokuuta 2017

MAAILMAN SÖPÖIN VAUVAKIRJA

vauvakirja

Sain joku aika sitten Raskauskeiju-nimiseltä yritykseltä Instagramissa viestiä että haluaisinko tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Suostuin samalla nanosekunnilla kun sain kuulla että minulle halutaan lähettää uusi Suloinen tarina sinusta-vauvakirja. Olin juuri muutamaa päivää aikasemmin ihastellu tuota kirjaa yhdessä instakuvassa ja aattelin et toi on pakko saada.

He lähettivät mulle tämän ihanan vauvakirjan joka tuli ihan super söpössä paketissa! Niin suloinen laatikko, jossa oli kultainen teksti. Laatikosta paljastui silkkipaperiin kääritty kirja jossa oli ympärillä myös kaunis satiininauha. Ajattelin heti että miten ihana lahjaidea tuo oiskaan esimerkiksi babyshowereihin tai ristiäisiin.

Vauvakirjassa on 196 sivua aina odotusajasta kahteen ikävuoteen asti. Erityisesti tykkään kirjan neutraaleista sävyistä, sillä se sopii niin pojalle kuin tytölle. Tekis mieli vaan kokoajan täytellä tuonne kaikkia ja musta on tosi ihana että kirjan alussa on paljon sivuja mihin voi jakaa muistoja myös odotusajasta.

En malta oottaa että pääsen täyttelemään tuota vauvan syntymän jälkeen. Synnytyskertomusta, kotiinpääsyä, ensimmäistä hymyilyä, ensimmäistä mummolareissua yms. Kirjassa on kyllä kaikkea mahdollista mitä voi vaan kuvitella! Ihana sitten antaa tämä hänelle kun lapsi kasvaa isoksi.


Sain myös extrana valita raskauskeijun mallistosta itelle imetyskorun. Mikä se semmonen on? Empä ollu ite aikasemmin kuullukkaan. Imetyskorun ideana on siis olla äidin kaulassa imetyksen aikana ja näin ollen vauva voi räpellellä korua käsillään. Näin pikkunen ei nipistele äitiä tai vedä hiuksista kun hän keskittyy näpertämään korun silikonisia palleroita. Vauvan hampaiden kasvaessa koru on myös oiva apu ienten kutinaan, sillä pallerot ovat bpa-vapaata kestävää silikonia ja näin ollen turvallisia pikkuselle. Valkkasin tällasen melko neutraalisävyisen korun ja tykkään kyllä ihan älyttömästi. 




Jaksatteko te lukea näitä mun vauvahöpinöitä? Lupaan että yritän välillä postailla myös muistakin aiheista :D Tulossa on ainakin pian yksi vähän syvällisempi postaus, sekin toki liittyy raskauteen mutta no.. kuulette sitte lisää. 
Pian vaihtuu syyskuuksi ja saadaan (ainaki toivottavasti) taas ihana ruska niin pääsee ottamaan syksykuvia tonne ulos. En malta odottaa. 
Niinku oon maininnukki täällä sata kertaa niin kyllä syksy on vaan mun lemppari vuodenaika