keskiviikko 20. syyskuuta 2017

HAMETTA JA BOMBERIA

Moii.
Pakko sanoa tähän postauksen alkuun että hui miten paljon tuota edellistä postausta on luettu! Varmaan eniten mun kaikista postauksista, eli ilmeisesti aihe kiinnosti. Kiitos kaikille jotka myös kommentoi siihen postaukseen, olette ihania 

Mennäänpä kuitenki tän postauksen asiaan eli asukuviin. Nämä kuvat on tooodella monen viikon takaa ja en vaan ikinä saa aikaiseksi muokattua ja postailtua näitä asukuvia tänne. No parempi myöhään ku ei millonkaan! Tää päivä oli niin kiva ku oltiin sovittu shoppailureissu keskustaan Jennan kans. Päätettiin pitkästäaikaa napata ihan kunnon asukuvat ku ilmakin oli tosi lämmin. Käytiin kahvilla höpöttelemässä ja shoppailtiin itelle ja tuleville vauveleille vähän pientä kivaa. 

Nyt raskausaikana oon käyttänyt tosi paljo kaikkia korkeavyötäröisiä hameita ja tavallisia trikoomekkoja. Jotenki ne on vaan niin mukavia päällä. Tällähetkellä alkaa mahalla olemaan jo sen verran kokoa että kaikki joustavat vaatteet on mun pelastus. En siltikään halua pukeutua mihinkään mammasäkkivaatteisiin vaan mielummin oon hankkinut tuommosia perus arkivaatteita, joita voi käyttää myös sitte ku masua ei enää oo. Tuommosia trikoohameitaki saa yhdisteltyä niin kivasti kaikkiin kivoihin yläosiin ja vaihtelemalla asussa erilaisia kenkiä ja takkeja.

DSC_3977

cats
OHUT BOMBERTAKKI-KIRPPIS / HAME-CUBUS / T-PAITA-KIRPPIS
LAUKKU-MICKS / KENGÄT-NEW YORKER

DSC_3994

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

LAPSIA EI TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN

Heippa. Mulla tuli jotenki semmonen fiilis että haluan puhua täällä blogissa yhdestä aika henkilökohtaisesta asiasta. Tämä aihe on mulle hyvin arka, mutta haluan kirjottaa tästä sen takia että jos siellä on muita jotka on olleet tai ovat samassa tilanteessa niin ehkä tästä vois olla jotain vertaistukea. Aihe on nimeltään lapsettomuus. 

Multa/meiltä on kyselty jo varmaan 8 vuoden ajan aina välillä "joko te teette lapsia? miksei teillä jo oo vauvaa?" ja alussa hieman nauraen vastasinki että no ei nyt vielä. Kuitenkin 5 viimeistä vuotta tuo kysymys ei oo enää naurattanut. 
Viisi vuotta sitten päätettiin että nyt ois kiva saada se oma pikkunen meillekkin. Kaikki ei vaan ollukkaan niin helppoa mitä oli kuvitellu. Kuukausi toisensa jälkeen saatiin pettyä, mutta ajattelin että ei se mitään, tuskin tässä vuotta  pidempään menee. Kun 3 vuotta oli mennyt, oli takana itkua, surua, kymmeniä raskaustestejä joissa oli vain yksi viiva. Sillon päätin että nyt on tehtävä jotaki. En kuitenkaan vielä heti uskaltanu mennä lääkäriin koska tiesin että mun piti mennä terveyskeskukseen, jotta saatais lähete johonkin hoitoihin. Jotenkin hävetti, mietin ottaako ne mua tosissaan ja nauraa että tehän ootte vasta 25-vuotiaita, mikä kiire teillä on hankkia lapsia. Meni varmaan ainaki puoli vuotta että rohkaistuin ja marssin terveyskeskukseen. Mua tutkittiin ja meille laitettiin lähete lisääntymislääketieteenyksikköön Oysiin. Joitain kuukausia myöhemmin meitä molempia alettiin tutkia mutta varsinaista vikaa ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin totesi lapsettomuuden syyksi mun ovuloimattomuuden, joten sain siihen lääkityksen ja yritys jatkui normaalisti sillä ei heti haluttu lähteä hoitoihin. 
Kuukausia myöhemmin mitään ei ollut tapahtunu, joten haluttiin yrittää inseminaatiota. Mulle tehtiin yhteensä 3 inseminaatiota, tuloksetta. Viimeinen inssi tehtiin tämän vuoden alussa ja  maailma romahti negatiivisen testin jälkeen. Itkin. Itkin monta päivää ja ajattelin etten tuu ikinä saamaan lapsia. Lääkäri kysyi että halutaanko lähteä jonottamaan koeputkihedelmöitykseen, mutta ei oltu siihen valmiita. Itseensä pistämistä hormoneilla päivittäin, sivuoireita, odottamista ja itse tuskainen operaatio ei jotenkin houkutellu siinä vaiheessa. Saati sitten tuon koko projektin hinta joka kauhistutti vähän liikaa.


Päätettiin että nyt loppuu yrittäminen. Hirveältä se tuntui, mutta ei vaan enää jaksanut. Jatkoin kuitenki sitä lääkitystä ja ajattelin että syön ne pillerit loppuun mitä on jälellä. Tuosta päätöksestä meni kuukausi ja aloin ihmetellä miksei menkat oo alkanu. Aattelin ihan vaan vitsillä tehä testin ku mulla yks sellanen oli kaappiin jääny. En oikeasti siinä vaiheessa ajatellu että siihen tikkuun ees vois ilmestyä kaks viivaa. Mutta niin vaan kävi. Tuijotin vaan sitä ja mua nauratti, ajattelin että "äh tää on jotenki virheellinen testi". Kävin apteekissa ja pelasin varman päälle ostaessani digitaalisen testin. Tein sen ja ruudulle pärähti hymynaama ":) raskaana 1-2 viikkoa".. Sen jälkeen vollotin aika kauan ja odotin innoissani Makea töistä että pääsen kertomaan uutisen. Muistan ikuisesti sen hetken, sen reaktion ku toinen kattoo testiä "ei voi olla!" ja hyökkää halaamaan sua silmät kosteana. En voinu sanoa mitään moneen minuuttiin.
Siitä alkoi elämäni pelottavimmat  ja pisimmät viikot kun odottelin ultraan pääsyä. Olin vaan ihan varma ettei mun sisällä oikeasti oo mitään. Pääsin käymään lapsettomuuspolilla ultrassa ku viikkoja oli 6+4 ja kohdusta löytyi pienenpieni alkio jonka sydän sykki kovaa tahtia. Voitte vaan kuvitella sen helpotuksen määrän. Siinä se nyt oli, ihme jota oltiin odotettu 5 vuotta kasvoi mun sisällä.


Vielä tuon ultran jälkeenkin pelkäsin ihan hulluna että kaikki ei mee hyvin, mutta nähdessäni pienen taas viikolla 12 tajusin että olin pelänny ihan turhaan. Pienestä möhkäleestä oli kasvanu vauva, ja vaikka se oli vieläkin ihan mini niin se näytti nyt ihmiseltä. Tässä sitä ollaan nyt  yli puolessavälissä raskautta ja kaikki edelleen hyvin. Ei tätä voi uskoa mitenkään todeksi kaiken tuon kokeman jälkeen. Tiiän että saadaan olla onnekkaita että edes saatiin kokea tämä ihme, sillä tiiän että on monia jotka ei ikinä tuu saamaan sitä pientä. Liian monta pariskuntaa joille jää vain tyhjä syli. Itekkin olin monessa vaiheessa hyvin varma siitä.

Haluan vaan sanoa teille että älkää ikinä olettako että kaikki ihmiset joskus saavat lapsia. Kaikki nuo kysymykset "millon teette lapsia?" voi jättää suosiolla pois sillä ikinä ei tiiä millanen tarina siellä taustalla on. Ja tuommonen oikeesti satuttaa jos on kauan yrittäny. Kovin monikaan ei halua alkaa selittämään omaa lapsettomuuttaan muille joten helppo se on vastata vaan että nooo joskus ja itkeä sitten kotona sitä kuinka ajattelemattomia ihmiset on. 

Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta ite oon nyt sitä mieltä että tämän kaiken oli tarkotus mennä näin. Ehkä me ei aiemmin oltais oltukkaan valmiita vanhemmiksi? Kuka tietää. Mutta sen ainaki tiiän että melkoinen ihme tämä pienokainen on. Ja kaiken kokemani jälkeen oon sitä mieltä että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. 



tiistai 29. elokuuta 2017

MAAILMAN SÖPÖIN VAUVAKIRJA

vauvakirja

Sain joku aika sitten Raskauskeiju-nimiseltä yritykseltä Instagramissa viestiä että haluaisinko tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Suostuin samalla nanosekunnilla kun sain kuulla että minulle halutaan lähettää uusi Suloinen tarina sinusta-vauvakirja. Olin juuri muutamaa päivää aikasemmin ihastellu tuota kirjaa yhdessä instakuvassa ja aattelin et toi on pakko saada.

He lähettivät mulle tämän ihanan vauvakirjan joka tuli ihan super söpössä paketissa! Niin suloinen laatikko, jossa oli kultainen teksti. Laatikosta paljastui silkkipaperiin kääritty kirja jossa oli ympärillä myös kaunis satiininauha. Ajattelin heti että miten ihana lahjaidea tuo oiskaan esimerkiksi babyshowereihin tai ristiäisiin.

Vauvakirjassa on 196 sivua aina odotusajasta kahteen ikävuoteen asti. Erityisesti tykkään kirjan neutraaleista sävyistä, sillä se sopii niin pojalle kuin tytölle. Tekis mieli vaan kokoajan täytellä tuonne kaikkia ja musta on tosi ihana että kirjan alussa on paljon sivuja mihin voi jakaa muistoja myös odotusajasta.

En malta oottaa että pääsen täyttelemään tuota vauvan syntymän jälkeen. Synnytyskertomusta, kotiinpääsyä, ensimmäistä hymyilyä, ensimmäistä mummolareissua yms. Kirjassa on kyllä kaikkea mahdollista mitä voi vaan kuvitella! Ihana sitten antaa tämä hänelle kun lapsi kasvaa isoksi.


Sain myös extrana valita raskauskeijun mallistosta itelle imetyskorun. Mikä se semmonen on? Empä ollu ite aikasemmin kuullukkaan. Imetyskorun ideana on siis olla äidin kaulassa imetyksen aikana ja näin ollen vauva voi räpellellä korua käsillään. Näin pikkunen ei nipistele äitiä tai vedä hiuksista kun hän keskittyy näpertämään korun silikonisia palleroita. Vauvan hampaiden kasvaessa koru on myös oiva apu ienten kutinaan, sillä pallerot ovat bpa-vapaata kestävää silikonia ja näin ollen turvallisia pikkuselle. Valkkasin tällasen melko neutraalisävyisen korun ja tykkään kyllä ihan älyttömästi. 




Jaksatteko te lukea näitä mun vauvahöpinöitä? Lupaan että yritän välillä postailla myös muistakin aiheista :D Tulossa on ainakin pian yksi vähän syvällisempi postaus, sekin toki liittyy raskauteen mutta no.. kuulette sitte lisää. 
Pian vaihtuu syyskuuksi ja saadaan (ainaki toivottavasti) taas ihana ruska niin pääsee ottamaan syksykuvia tonne ulos. En malta odottaa. 
Niinku oon maininnukki täällä sata kertaa niin kyllä syksy on vaan mun lemppari vuodenaika





maanantai 14. elokuuta 2017

MINUN PÄIVÄNI; 8.8.2017

7:30 Herätyskello soi, torkutan pari kertaa.

8:00 Noustaan molemmat ylös, keitellään kahvit ja teen itelle pari leipää.

9:00 Make on lähteny jo töihin ja minä suuntaan suihkuun. Iho tuntuu tunkkaiselta joten laitan vielä suihkun jälkeen Maybeautyn kasvonaamion. Ah, miten ihanasti taas mustapäät irtosi! ( Käykäähän tilaamassa näitä itellekki, nyt saatte -30% alennuksen naamioista sivulta koodilla nina30 tai suoraan tästä)


10:00 Lepään hetkisen sängyllä, selailen puhelinta ja oottelen että hiukset kuivuu. Meikkaan nopsaa pikaisen arkimeikin; cc-voidetta, puuteri, kulmat, ripsaria ja vähän korostusväriä poskipäihin.

10:45 Meikki valmis. Pakko föönata hiukset koska ne on ihan märät vielä. Suoristan myös hiukset koska ne on ihan laineilla.

11:30 Tänään ei jaksa panostaa joten laitan vaan rennot vaatteet päälle. Raitapaita, kollarit ja päälle vielä nahkatakki.




12:00 Lähen kohti leipomoa, josta ostan kassillisen leipää hintaan 4€! En voi uskoa miten halpaa on ostaa suoraan leipomosta.

12:30  Suuntaan käymään äitin luona. Keitellään kaffet, syyään pullat ja höpötellään niitä näitä.



14:00 Ihan hirvee nälkä joten lähen Prisman kautta kotiin. Päätän kokkailla tacosipseillä kuorrutettua kanaa, uusia pottuja ja höyrytettyä parsakaalta. Niin hyvää!

15:30 Makaan vaan sohvalla ruokaähkyssä ja katon yhen leffan loppuun. 



17:10 Make tulee kotiin ja lähetäänki melkeen heti käymään Ideaparkissa. Mä en löydä sieltä mitään. Ajetaan vielä ruokakaupan kautta kotiin. Ostin toisen laatikollisen mansikoita joten on illaksi tekemistä ku Make lähtee frisbeegolffaamaan.

19:00 Perkailen mansikoita. Urakan jälkeen pesen meikit, lösähdän sohvalle ja katon yhen leffan joka osoittautuu ihan surkeaksi. 

21:00 Meen hetkeksi sänkyyn täyttelemään vauvakirjaa.



22:00 Tajuan  että oon syöny ajat sitte joten teen pari ruisleipää. Make tulee kotia ja mennään pötköttelemään sänkyyn yhdessä. Perus somehetket ennen nukkumaanmenoa.

23:06 Luomet tuntuu niin raskailta että pakko alkaa nukkumaan. 

torstai 3. elokuuta 2017

RAITAMEKOSSA JA KIMONOSSA

Helloo. Jaanpas tännekki pitkästäaikaa asukuvia, josta näittekin jo sneanpeekkiä edellisessä postauksessa. Näidenki kuvien kanssa kävi niin että ensin en jostain syystä tykänny näistä, mutta nyt ku myöhemmin näitä kattelin niin näähän onki ihan kivoja.. Näissä on jotenki sellasta kesäillan tunnelmaa. 
Tajusinki muuten että tämä koko asu on itseasiassa kirpparilta, no lukuunottamatta tuota hattua. Mutta oon kyllä löytäny viime kuukausina ihan hulluna kirpparilta kaikkea ihanaa. Pitäis varmaan tehä joku ostospostaus niistä, vai mitä sanotte? Tuo kimono on kyllä yks lempparilöytö ikinä ja onki tullu pidettyä sitä nyt kesällä aika paljonki.

striperdess
stripedress2


MEKKO-KIRPPIS(SEPPÄLÄ) / KIMONO-KIRPPIS(VEROMODA) 
BALLERINAT-KIRPPIS(DINSKO)


kesämekko

Huomenna muuten lähtee tuo järkyttävä tukka, joten seuraavissa asukuvissa tuutte näkemään varmaan sitten uuden hiuslookin;) Ainakin väri muuttuu ja saattaapa lähteä muutamia senttejäki pois tästä reuhkasta. Aaaaah en malta odottaa!