Rakastan aamuja, jolloin saa vaan olla ja laiskotella. Tai no oikeestaan mullahan on tällä hetkellä melkeen kaikki aamut semmosia, koska ei oo mihinkään menoa. Mikään ei oo ihanempaa ku nukkua oikeen myöhään, käydä aamusaunassa, valmistaa hyvä aamupala, hengailla rennoissa vaatteissa ja olla vaan! Välillä kyllä tuntuu että oon oikeen kateellinen niille ihmisille jotka lähtee aikaisin töihin, mutta sitten mietin että mulla ei oo mihinkään kiire ja voin pistää aamuyhdeksältä vaikka leffan pyörimään ja katella sitä peiton alla. Joskus tätä aikaa osaa arvostaa, mutta joskus taas tuntuu että oon ihan yhtä tyhjän kanssa :D
Jälleen kerran itestä varmalta tuntunu työpaikka meni sivu suun. No, sinänsä tähän on jo tottunu, mutta silti sitä miettii väkisinki että mikä mussa on vikana? Sanoinko haastattelussa jotain väärin, onko mun cv huonosti tehty, vai mikä nyt taas mättäsi? Hoen vaan itelleni joka ikinen päivä että ehkä mun aika tulee vielä. Onneksi on ihanat tukijoukot, jotka jaksaa kuunnella mun valittamista ja piristää mua päivästä toiseen ♥
Onkos siellä ruudun toisella puolella kohtalotovereita?
